Virtuaalinen taidemuseo

Mynämäen kunnan taidekokoelman aarteita.

Olavi Ahlgren

Taiteilija Olavi Ahlgren (1897-1966) asui Mynämäessä vuodesta 1948 aina kuolemaansa asti. Tampereella syntynyt Ahlgren opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1923-25. Opiskelutovereinaan hänellä oli mm. Nikolai Lehto, Otto Mäkilä, Aarne Niivirta ja Jussi Vikainen. Ahlgren kuului Turussa vuonna 1933 perustettuun Pro Arte ryhmään, joka pyrki uudistamaan suomalaista taideilmaisua. Elämänsä aikana Olavi Ahlgren osallistui ainakin seuraaviin kansainvälisiin näyttelyihin: Tukholma ja Oslo 1929, Tukholma 1940, Göteborg 1940, Tukholma 1946 ja 1949. Hänen teoksiaan on hankittu Ateneumin ja Turun taidemuseon kokoelmiin sekä Porin ja Kemin museoon. Olavi Ahlgren kuvaa maalauksissaan usein urbaania kaupunkimaisemaa niin Turussa kuin Pariisissakin, jonne hän teki lukuisia matkoja. Kerrostalojen siluetit, Aurajoki sekä puutaloalueetkin tulevat vahvasti esille. Toisaalta myös luonto oli häntä lähellä. Välimerenmaisemien ohella kotimaan luonto, rantaniityt ja -kalliot sekä metsä toistuvat hänen töissään.

Lisää kuvia FB-sivuiltamme.

Yrjö Lalla

Yrjö Aleksander Lalla syntyi 7.9.1908 Lokalahdella puuseppä Kustaa Wilhelm Aaltosen ja Auroora Marjatta Aaltosen (o.s. Tuomarla) perheeseen. Perhe muutti vuonna 1919 Mietoisten ”Saaren lääniin” ja sieltä vuonna 1922 Mynämäkeen. Yrjö Lalla maalasi ja piirsi jo pienestä pitäen. Taiteelliset taipumuksensa hän sanoi perineensä äidiltään. Isä oli kuitenkin taitava koristepuuseppä, joka rakensi myös viuluja. Hänen työskentelyään seuratessaan poika piirsi laudat täyteen kuvia, jotka tosin hävisivät höylän hampaissa. Kansakoulun jälkeen Yrjö Lalla opiskeli Turun Piirustuskoulussa. Opettajina hänellä oli mm. Theodor Salin, Ragnar Ungern ja Viljo Lehmussaari. Piirustuskoulun jälkeen hän maalaamisen ohella teki myös puuveistoksia. Vähitellen hänestä vakiintui taitava muotokuvamaalari. Ensimmäinen varsinainen muotokuva on maalattu vuonna 1936 ja sen mallina oli mynämäkeläinen apteekkari Ahlroth. Muotokuvien lisäksi Yrjö Lalla on maalannut asetelmia ja maisemia. Koska Turun taitelijapiireissä jo ennestään oli Aaltosia kolme, päätti Yrjö vuonna 1942 muuttaa nimensä Lallaksi isänsä kotitalon mukaan. Taitelijan teoksia on myös Turun taidemuseon ja Amos Andersonin taidemuseon kokoelmissa. Iitin seurakuntataloa koristaa hänen maalaamansa alttaritaulu ”Jeesus siunaa lapsia”. Työn ohella taitelija harrasti puutarhanhoitoa ja kuorolaulua. Yrjö Lalla oli Mynämäen Mieslaulajien perustajajäsen.

Lisää kuvia FB-sivuiltamme.

Taisto Aho

Taisto Aho syntyi Mynämäessä 4.4.1926 ja hänet tunnetaan näyttelijänä, mutta hän oli myös itseoppinut taiteilija. Taisto Aho kävi kansakoulun Mynämäessä. Hän aloitti näyttelijän uransa Uudessakaupungissa vuonna 1947, josta hän siirtyi Turkuun. Turussa Aho näytteli harrastajateattereissa, kesäteattereissa sekä kaupunginteatterissa. Sen lisäksi Aho näytteli useissa elokuvissa ja televisiotuotannoissa. Kiljusen herrasväen uusissa seikkailuissa hän näytteli Turun kesälukion johtajaopettajaa. Uransa myöhäisvaiheessa Aho näytteli lakeija Jonasta epookkidraamassa Hovimäki. Taiteilijana Aho oli luonnonlahjakkuus. Turun piirustuskoulussa hän kävi ”vapaana oppilaana” eli seurasi opetusta ollessaan itse mallina. Erityisen läheisiä Aholle olivat naisaiheet, joita hän piirteli siskon muistaman mukaan lapsesta asti. Ja koska paperista sota-aikana oli kova pula, niin hän piirsi Turun Sanomien reunoille. Hän oli tuottelias ja mielellään lahjoitti töitänsä aina kun sattui tulemaan kylään. Osa töistä tehty neulalla pujottelemalla erivärisillä langoilla kankaalle. Elämänsä loppuvaiheessa Taisto Aho ryhtyi kirjoittamaan. Hän kirjoitti useita omakustanteisia teatterimuistelmia. Taisto Aho kuoli 19.7.2004 Turussa.

Lisää kuvia FB-sivuiltamme.

Liisi Kauko

Liisi Kauko, os. Laiho (13.7.1925 – 4.1.2015) oli syntynyt Mynämäessä. Hän varttui kasvattilapsena suuressa sisarusparvessa. Käytännön työhön ja toimeen oli tartuttava jo lapsesta pitäen. Hyvin varhain hän sai kipinän muiden auttamiseen ja taiteen tekemiseen, asioihin, jotka kantoivat häntä vuosikymmenten läpi. Liisillä oli lapsesta asti ollut luovan tekemisen tarve.
Taiteilijan ammattiin hän ei kuitenkaan uskaltanut lähteä, vaan hän valitsi käytännöllisemmän alan. Hän valmistui terveyssisareksi Porissa vuonna 1951. Myöhemmällä iällä hän täydensi opintojaan erikoistumalla sairaanhoidossa sisätauteihin. Maatilaa yhdessä miehensä kanssa 36 vuotta hoitanut Liisi Kauko toimi sen ohessa terveydenhoitajana. Elämänsä aikana hän työskenteli mm. Mietoisten kunnan terveyssisarena, Turun yliopistollisen keskussairaalan ihotautien klinikalla sairaanhoitajana ja terveydenhoitajana Mynämäessä.
Nuorena alkanut taideinnostus virittyi uudelleen keski-iässä ja jatkui aktiivisesti eläkevuosina. Kaiken vapaan ajan hän omisti kuvataiteelle. Hänellä oli kotona oma työhuone, jossa hän sai rauhassa ottaa vedoksia. Grafiikka oli Liisin lempilaji. Ikänsä maaseudulla asuneen Liisi Kaukon töiden pohja on realistinen ja esteettinen. Töitä on kertynyt pariinkymmeneen yksityisnäyttelyyn ja lukuisiin yhteisnäyttelyihin. Teoksia on myös monissa varsinaissuomalaisissa julkisissa tiloissa. Vakka-Suomen taideyhdistys nimesi hänet vuoden taitelijaksi vuonna 1997.

Lisää kuvia FB-sivuiltamme.

Jukka Suominen

Jukka Suominen (14.11.1946–19.04.2018) syntyi Raisiossa sodanjälkeisenä aikana. Jukan suurin lapsuuden ilo oli saada makulatuuripaperi ranskanleivän päältä kuva-alustaksi. Lapsuudenkodissa taidetta ei juuri arvostettu ammattina, joten Jukan piti kouluttautua ”tavalliseen” ammattiin. Palkkatöiden ohessa Suominen kuitenkin kouluttautui johdonmukaisesti taiteilijan ammattiin mm. Turun yksityisessä taidekoulussa. Suomisen kuvataiteen runkona ovat öljyvärityöt, joista monet kuvaavat maaseutua. Suomisen usein käyttämä slogan oli ”öljy on kunkku”, mutta hän hallitsi useita muitakin tekniikoita ja tyylejä. Vuonna 2002 hänet valittiin Vakka-Suomen vuoden taiteilijaksi.

Jukka Suominen toimi kansalaisopiston kuvataideopettajana vuosina 2006-2016. Vuonna 2006 hän oli perustamassa Mynämäessä edelleen toimivaa Kuvataideyhdistys Vakku ry:tä. Hänen järjestämänsä kesäiset taidekurssit keräsivät runsaasti alan harrastajia. Yksityisiä ja yhteisiä taidenäyttelyitä ehti kertyä lähemmäs parisataa. Jukka Suomisen mukaan taide on ollut hänen elämässään tukeva turvaköysi auttaen selviytymään suuristakin murheista.
Lisää kuvia FB-sivuiltamme.

Eila Pilhjerta

Ilmestyin maailmaan Joulukuussa 1945 Värtsilässä, Patsolan koulun saunassa, mummon ja isän avustuksella. Oli miellyttävän lämmintä ja hämärää, eikä siksi tarvinnut huutaa. Isä oli kotoisin Vehkalahdelta ja äiti hämäläis-savolainen. Varsinainen sekoitus siis. Äidin työn perässä on kotimme ollut Värtsilän lisäksi mm. Utajärvellä ja Kuivaniemellä. Ja Laukaalla opiskelin asuen sukulaisissa. Taiteen alkeisiin perehdyin viime vuosisadalla 1962–64 Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa opettajina mm. Viljo Ranta, Hilkka Toivola, Harry Henriksson ja Alku Avanto. Leipätyöni on ollut mainontaa tai sivunnut sitä. Haaveilin työn ja lapsien teon ohessa toteuttaa kutsumustani ja mainostoimistotyö ei sitä edistänyt, pikemminkin päinvastoin. Koskaan ei mukamas ollut aikaa; sitten eläkkeellä. Vihdoin aloitin Mynämäen seudun kansalaisopistossa keväällä 2004 Eeva-Liisa Kuneisen ja myöhemmin Jukka Suomisen opastamana. Liityin Jukan ja Anneli Pietilän perustamaan Kuvataideyhdistys Vakkuun. Tämän yhdistyksen ja Kansalaisopiston (josta tuli myöhemmin Raision työväenopisto,) näyttelyissä olen ollut mukana vuodesta 2004 Mynämäen ja lähipaikkakuntien kirjastoissa. On ollut pari yksityisnäyttelyäkin. Mynämäen kunnassa olen asunut vuodesta 1990 vuoteen 2018 syyskuuhun.

Suurin osa töistäni on “sisäisen pakon” tuloksia ja usein niissä on ihminen. Tilattuja töitäkin on lähtenyt maailmalle muutamia kymmeniä. Uusi työ on aina henkilökohtainen haaste; pyrkimykseni on maalata mahdollisimman luonnonmukaisesti. Harvemmin olen maalauksiini täysin tyytyväinen, mutta joskus lähes.

Lisää kuvia FB-sivuiltamme.